Testissä vedenpitävät sukat

 Polkujuoksukengillä on mukava kävellä. Ne ovat kevyet ja päästävät jalan liikkumaan normaalilla tavalla. Useimmat lenkkarit eivät kuitenkaan pidä vettä, joten sukkien kastuminen retkellä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Jalkineesta riippumatta sukat ovat pitkällä retkellä aina vähintäänkin kosteat, mihin on vain totuteltava. Toimintakyvyn ja mukavuuden kannalta oleellisempi kysymys on varpaiden pysyminen lämpimänä. Osa kevytretkeilijöistä pärjää ohuilla märillä merinosekoitesukilla pikku pakkasellakin. Itse en kuitenkaan kuulu tähän joukkoon. Varpaani kohmettuvat huomattavan helposti, joten joudun kiinnittämään sukkaratkaisuun enemmän huomiota. 

Lyötyäni riittävästi päätäni seinään kokeilemalla Sealskinz-sukkia aina uudelleen, ryhdyin tutkimaan muita vaihtoehtoja. Otin ohjenuorakseni Ossi Määtän ajatukset vedenpitävistä sukista ja ryhdyin kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä parhailta vaihtoehdoilta vaikuttavat vanhoista kahluuhousuista irtileikatut vedenpitävät neopreenisukat tai vaihtoehtoisesti kuivapukuun liimattavaksi tarkoitetut lateksisukat. 

Toistaiseksi parhaat vaihtoehdot polkujuoksukengän sukiksi kylmällä kelillä. Kahluuhousujen neopreeninen sukkaosa tai kuivapukuun tarkoitettu lateksisukka. Kummankin kanssa kannattaa käyttää säärystintä, joka estää hiekan pääsemisen kengän ja sukan väliin.

Käyn seuraavaksi tarkemmin läpi vaihtoehtoja, joita kokeilin. Kaikissa kokeissa kenkinä toimivat Altra Lone Peak 5 polkujuoksukengät, säärystiminä IceBugit ja alimmaisina sukkina ohuehkot Darn Tough merinosekoitesukat. Kävelin kaikilla kokeiltavilla systeemeillä vähintään viisi kilometriä noin nollan tienoilla liikkuvissa lämpötiloissa. Pyrin kastelemaan jalkani kaikissa vastaan tulevissa ojissa ja lätäköissä, joissa veden lämpötila oli oletettavasti myös lähellä nollaa.

Sealskinz ja Bridgedale -sukat

Olen kokeillut vuosien mittaan useampia Sealskinz -sukkia. Ne ovat uutena kohtuullisen hyvät. Vesi pysyy aluksi ulkona, ja vuorelliset mallit myös jonkun verran lämmittävät. Sukkien ulkopinta imee jonkun verran vettä, eikä kuivu kovin nopeasti. Useimmat Sealskinz- sukkani (sekä yhdet Bridgedalin saman konseptin sukat) rikkoutuivat alle 30 kilometrin kävelyn jälkeen. Lähes kaikki rikkoutuivat samasta kohtaa kantapäästä: hiekanmuruja oli päässyt matalan polkujuoksukengän suuaukosta sisään ja löytänyt tiensä kantapään alle. Kalvo hiertyi rikki, ja vesi pääsi sisään. Ymmärrettyäni tämän, ryhdyin käyttämään säärystimiä, jotka tehokkaasti pitivät hiekan pois kengistä. Sukat eivät enää menneet samalla tavalla rikki, mutta useamman päivän reissulla vesi löysi kuitenkin tiensä sukan sisälle. Osa kosteudesta oli hikoilua, mutta osa tuli selvästi ulkopuolelta. Vaikuttaa siltä, että sukkia kuivattaessa sukan ulkopinnan kosteus voi joissakin oloissa imeytyä kalvon läpi myös sukan sisäpuolelle. Olen lukenut kokemuksista, joiden mukaan "kosteus vaihtaa puolta", ja osa omista kokemuksistani tukee tätä havaintoa. Kerran testasin kaikkien Sealskinz sukkieni vedenpitävyyttä kääntämällä ne ympäri ja täyttämällä ne vedellä. Ehjät sukat erottuivat niistä, joissa kantapää oli rikki. Kaadoin vedet pois kaikista ja jätin ne nurin päin kuivumaan. Muutaman tunnin päästä kosteus helmeili kaikkien sukkien merinovillaisilla sisäpinnoilla, jotka nyt siis olivat ulkopintana. Kokemukseni mukaan Sealskinz -tyyppiset sukat lopulta kastuvat tavalla tai toisella, eivätkä ne kuivu helpolla. Ne eivät läpimärkänä juurikaan lämmitä. 

Neopreeniset märkäsukat

Neopreeni on hyvä lämpöeriste. Märkäsukkien idea on, että vesi saa mennä sukkien saumoista sisään, ja jalat sitten lämmittävät ohuen vesikerroksen, joka jää jalan ja neopreenin väliin. Neopreenin eristämiskyky pitää sitten veden ja jalan lämpimänä. Hankin kokeilua varten Inov-8 neopreenisukat. Testikävelyn alussa tilanne vaikutti lupaavalta. Ensimmäisessä rapakossa seistessäni tunsin kylmän veden virtaavan  varpaisiini. Vajaan sadan metrin kävelyn jälkeen varpaat olivat taas melko lämpimät. Metsä muuttui kuitenkin märemmäksi, ja kahlattavia lätäköitä tuli tiuhemmin eteen. Uuteen rapakkoon astuessa sain aina hieman lisää kylmää vettä varpaisiini. Lopulta vesi vaihtui varpaissa nopeammin kuin se ehti lämmetä, ja vähitellen varpaat alkoivat kohmettumaan tunnottomiksi. Kuivana neopreenisukkien lämpö tuntui riittävältä. Jos vain veden saisi pysymään ulkopuolella, ne voisivat toimia. Hankin neopreenisaumojen tiivistämiseen tarkoitettua silitysraudalla kiinnitettävää teippiä, jolla yritin tiivistää sukkien saumoja. Saumojen vuotaminen hidastui, mutta täysin vedenpitäväksi en sukkia saanut. Ilmeisesti tiivistämiseen tarvittaisiin lisäksi vielä liimaa. 

Rab Vapour Barrier Liner 

Seuraavaksi hankin kokeiluun nämä Ossinkin vinkkaamat höyrynsulkusukat. Sukkien alkuperäinen käyttötarkoitus on suojata lämmittävää sukkakerrosta ja jalkinetta jalasta tulevalta kosteudelta silloin, kun ulkoilma on kuivaa ja kylmää. Nyt sukkaa käytettäisiin kuitenkin pitämään kosteus ulkopuolella eikä sisäpuolella. Ensimmäisellä testilenkillä havaitsin ensimmäisen ongelman jo parin sadan metrin kävelyn jälkeen: sukka pyrki kiristymään tiukasti varpaiden ympärille. Jouduin tämän tästä pysähtymään ja asettelemaan sukkaa uudestaan. Ensimmäisellä lenkillä huomio kiinnittyi tähän ongelmaan, enkä päässyt kunnolla kastelemaan kenkiä. Toiselle lenkille vedin höyrysukan päälle vielä toisen sukan toivoen, että se pitäisi höyrysukan paremmin paikallaan. Tämä tuntuikin kohtalaisesti toimivan, joten saatoin keskittyä ojissa puljaamiseen. Aluksi tunne oli kuiva ja lämmin, mutta hetken kuluttua jalkapohjat alkoivat tuntua epäilyttävän kylmiltä. Kotona totesin, että sisimmät sukat olivat tosiaan pohjasta läpimärät. Täytin höyrysukat talouspaperilla ja upotin ne yöksi vesiastiaan. Aamulla sukat olivat täynnä vettä. Ilmeisesti sukat pitävät höyryn, mutta eivät kestä veden painetta jalan alla. 

Heikompia vaihtoehtoja. Inov-8 neopreenisukka ei sellaisenaan ollut riittävän lämmin, mutta toimii hyvin lisälämmikkeenä esimerkiksi lateksisukan sisällä. Rap Vapour Barrier ei pitänyt vettä tässä käytössä, vaikka saattaakin riittää höyrysuluksi alkuperäisessä tarkoituksessaan.

Ohuet pakastepussit

Olen käyttänyt ohuita pakastepusseja aikaisemmin leirissä, kun olen ensin vaihtanut kuivat sukat. Siinä käytössö ne ovat toimineet hyvin, kun ei ole tarvetta pidemmälti kävellä. Puin pakastepussit nyt neopreenisukkien päälle ajatellen niiden estävän veden pääsyn sukkiin, jotka kuivina tuntuivat riittävän lämpimiltä. Pakastepussit menivät kuitenkin hetkessä rikki. Varpaat menivät pussista läpi, ja kääriytyivät vanteeksi jalkaterän ympärille.

Lujat pakastepussit

Seuraavaksi kokeilin lujiksi mainostettuja pakastepusseja eristeenä neopreenisukkien päällä. Viiden litran pusseissa oli hyvin tilaa jalalle, joskaan pussin pohja ei ollut jalalleni tarpeeksi pitkä, jos yritin pukea pussin siten, että jalka tulisi pohjalle. Pussi lunasti lupauksensa kestävyyden osalta. Vapour Liner -sukkien ongelma kuitenkin toistui: sukat kiristyivät lyhyen kävelymatkan jälkeen tiukasti varpaita vasten. Kokeilin erilaisia tapoja pukea pussi jalkaan. Toiset tavat olivat hieman toisia parempia, mutta lopulta kaikki kokeilut päätyivät siihen, että pussi painoi varpaita. Kokeiltavaksi jää vielä pussi, jonka pohja olisi tarpeeksi puettavaksi niin, että jalka on pohjaa vasten. Epäilen hieman, toimiiko sekään, sillä Vapour Linen sukkien kanssa oli sama ongelma, vaikka niiden pohja oli jalalleni riittävän pitkä. 

Neopreeniset kuivasukat

Useimmissa kahluuhousuissa ja joissakin kuivapuvuissa on neopreenisukat, joiden saumat on tiivistetty vedenpitäväksi. Muistin vanhat kahluuhousuni, joissa oli vuotokohtia polven yläpuolella. Leikkasin neopreenisukat irti siten, että jätin sukan yläreunaan liimatun kankaisen hiekkasuojan paikoilleen. Hiekkasuoja oli mahdollista kääntää ylöspäin, jolloin sain aikaseksi puoleen sääreen yltävät varret. Neopreeni oli hieman paksumpaa kuin märksukissani, joten sopivuus kenkään oli hieman tiukka. Otin kengästä paksun pohjallisen pois, jolloin sopivuus muuttui hyväksi. Ensimmäisen testilenkin alussa tämäkin viritys tuntui kohtalaisesti painavan isovarvasta, joten käännyin pettyneenä melko aikaisin takaisin. Paluumatkalla paine kuitenkin hellitti, ja sukka tuntuikin asettuvan paremmin. Toisella lenkillä tarkkailin tilannetta: aluksi sukka kiristi varpaita, mutta haki sitten nopeasti paremmin paikkansa, eikä painanut enää lainkaan, Mielenkiintoinen ilmiö verrattuna liukkaisiin muovipusseihin ja höyrysukkiin, jotka kävelyn myötä vain kiristyivät. Nämä paksut neopreenisukat pitivät jalat kuivina ja lämpiminä nollakeleillä. Ehkä jopa liiankin lämpimänä, sillä näissä jalat hikoilivat melko paljon. Tärkeintä oli kuitenkin se, että varpaat eivät kohmettuneet. 

Minulla sattui olemaan vanhat kahluuhousut varastossa, joten tämä kokeilu ei maksanut mitään. Tarkoitukseen sopivia kahluuhousuja voi saada alle satasella. Kun sukat leikkaa pois, jäljelle jää vielä vedenpitävät haalarit vaikka pihahommiin tai veneilyyn.

Lateksisukat

Ryhdyin selvittämään, löytyisikö kuivapukuihin tai kahluuhousuihin sopivia neopreenisukkia irtotavarana erikseen, jotta ei tarvitsisi ostaa kokonaisia housuja sukkakäyttöä varten. Voisin kokeilla hieman ohuempia sukkia hieman isommassa koossa. Huomasin, että kuivapukuihin saa myös lateksista valmistettuja sukkia. Ajattelin, että sellaiset saattaisivat olla neopreenia vilpoisammat siten, että lämpö olisi paremmin sukkakerroksilla säädettävissä. Ne voisi myös tarvittaessa pukea ohuempien märkäneopreenisukkien päälle kuin muovipussit ikään. Ensimmäisten kokeilujen perusteella sukat toimivat kuten ajattelin. Ne eivät kiristä varpaita, eivätkä ole yksistään käytettynä niin lämpimät kuin neopreenisukat, joten lämmön säätäminen välisukilla onnistunee myös. Sukat yltävät noin puoleen sääreen, mutta tarvitsevat tukea pysyäkseen siellä. Säärystimen kuminauhan tuella ne pysyvät ylhäällä melko hyvin.

Mitä muuta voisi kokeilla?

Sealskinz -sukkien hyvä puoli on, että ne hengittävät hieman paremmin kuin muovipussit, neopreenit ja lateksisukat. Hengittävyys olisi ilman muuta toivottu ominaisuus, jos se olisi mahdollista yhdistää vedenpitävyyteen. On olemassa Gore-Tex sukkia, joissa nämä ominaisuudet saattaisivat yhdistyä. Etenkin nämä moottoripyöräilyyn tarkoitetut sukat vaikuttavat kiinnostavilta. Viime aikoina saatavuus on kuitenkin ollut heikkoa, joten en ole päässyt tällaisia kalvosukkia vielä kokeilemaan. Muovipussivirityksiin palaan vielä kokeilemalla, auttaisiko niin suuri pussi, jossa jalka mahtuu pussin pohjaa vasten. Muovipussia olisi helppo pitää mukana siltä varalta, että lateksisukkiin tulee reikä.