Kevyt-Harrin retkiblogi

Hestra kuvailee Pullover Mitt -kuorirukkasiaan sanalla "waterproof".  Myös Scandinavian Outdoor markkinoi rukkasia täysin vedenpitävinä . Näitä vedenpitäviä rukkasia hankittiin perheeseen kaksi paria viime talvena. Rukkaset pääsivät tosi testiin vasta äskettäisellä lokakuisella päiväretkellä, jossa vettä ja räntää satoi koko päivän. Evästauolla kinttaita riisuessamme huomasimme, että kaikki neljä alushanskaa olivat läpimärkiä.  Tutkimme, olisiko vettä voinut päästä hanskoihin hihansuista imeytymällä. Joissakin hihansuissa oli hieman kosteutta, mutta ei samanlaisia määriä kuin hanskoissa. Kuoritakin hihat olivat suistaan myös lähes kuivat, joten vesimäärän valuminen hihoja pitkin kinttaan sisään näytti myös epätodennäköiseltä, mutta toki mahdolliselta. Mökillä päätimme testata kinttaiden vedenpitävyyden. Kuivasimme rukkasest molemmilta puolilta. Kaksi kintasta upotimme veteen, ja kahden kinttaan päälle valelimme vettä kauhalla. Kaikki neljä rukkasta kastuivat sisältä hetkessä.

Matala vuorovesivirta Pohjois-Norjassa  Majoituspaikka sijaitsi melko lähellä mielenkiintoista vuorovesivirtaa. Valtava vesimassa ahtautui pari kertaa päivässä läpi kapeasta ja matalasta salmesta, ja palasi takaisin muodostaen kuin kahteen suuntaan virtaavan nivan. Matalimmissa paikoissa virtaus muodosti veden pintaan pieniä aaltoja. Virran yllä roikkui jatkuvasti kymmenien tiirojen parvi, joka liikehti pikkukalaparvien mukana. Virran avomerenpuoleisessa päässä pohja tippui jyrkästi syvyyksiin. Syvänteen reuna oli merinisäkkäiden vakioreitti. Pyöriäiset, delfiinit, hylkeet ja miekkavalaatkin kävivät virran reunalla kääntymässä. Silloin tällöin niemen takaa saapui uisteluveneitä koluamaan virran syvempiä juonteita. Kaikesta päätellen virta oli merkittävä kalapaikka. Virran ranta oli kivikkoinen ja kivikko jatkui hieman myös veden alle. Kivien välissä oli kuitenkin soraa ja rakkolevät täplittivät virran reunaa. Jos täällä ei olisi meritaimenia, niin missä sitten? Muutaman tarkkailuhetken

  Jos majoitut Ifjordin leirintäalueella ja kyselet omistajalta kalapaikkavinkkejä, Lássájávri nousee varmasti esille. Järvessä on runsaasti pienehköä taimenta ja rautua. Leirintäalueen isännän mukaan myös trofee-luokan kaloja järvestä silloin tällöin saadaan. Hän esitti toivomuksen, että suuret kalat laskettaisiin takaisin muidenkin iloksi ja sukua jatkamaan. Pienemmät kalat joutavat paremmin paistinpannulle.   Järven kohdalla tiessä on levike, johon auto on hyvä jättää. Järvelle tallustaessa voi käydä aluksi kokeilemassa järven laskupurossa olevat syvät poterot, joista voi löytyä kalaa. Omalla reissullani näin poteroissa joitakin pienehköjä kaloja. Pieni järvi on helppo kävellä ympäri kaloja etsien. Itse sain hajanaisia tärppejä ja kaloja koko järven alueelta. Selvä hotspot oli kuitenkin etelästä laskevan puron suu , jonka ympärillä kalat pyörivät. Sain kaloja pienillä lusikkauistimilla, Lotto-lipalla ja mustalla leech-perholla. Punainen mustapilkkuinen Lotto oli kalojen mielestä

Guhkesjárvi sopii hyvin päiväretkikohteeksi. Kävelyä kertyy noin kolme kilometriä suuntaansa helppoa tunturipaljakkaa pitkin. Korkeutta kertyy matkan aikana vain noin 100 metriä, joten maasto on pääosin loivaa.  Auton voi jättää esimerkiksi laskupuron sillan pielessä olevalle levikkeelle, ja polut löytyvät puron molemmilta puolilta kun lähtee kapuamaan ensimmäistä rinnettä, joka puron varressa tulee vastaan. Puron itäpuolta kävellen on helpompi pitää etäisyyttä muutamaan kesämökkiin, jotka sijaitsevat sillan ympäristössä. Toinen mahdollisuus on jättää auto Naeringselvan sillan pieleen, josta lähtevä järvelle johtava polku on myös maastokartaan merkitty .   Toisin kuin useimmissa Pohjois-Norjan järvissä, Guhkesjávrin vesi ei ole aivan kristallin kirkasta. Väri on hieman kellanruskea, mutta näkösyvyys on silti hyvä. Rannat ovat pitkälle erittäin matalia etenkin järven eteläpäässä. Pohjoispäässä vettä löytyy heittopituuden sisältä hieman enemmän, ja on siten rannalta kalastavan ykkösval

Kuten muukin kevytretkeilijän retkiruoka, myös liha kannattaa kuivata. Tässä esittelen helpon ohjeen naudanlihan kuivaamiseen kotona. Kuivattavaksi sopii parhaiten jokin vähärasvainen ruhonosa. Tässä esimerkissä käytetään paahtopaistia, jossa rasvaa on noin 4-5%. 100 g kuivattua lihaa sisältää noin 74 g proteiinia ja 16 g rasvaa. Laskennallinen energiasisältö on 435 kcal. 1820 g tuoretta lihaa keveni 520 g painoiseksi. Kuivalihan kilohinnaksi muodoistui noin 60 e/kg. Ainekset Naudanpaistia Suolaa Työkalut Leikkuulauta Terävä veitsi Haarukka tai lihapiikki Kuivuri tai kiertoilmauuni. Tässä esimerkissä käytetään edullista EMAX - kuivuria   Valmistus Leikkaa paisti muutamaan pienempään osaan. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi. Pyri leikkaamaan poikittain lihan syihin nähden, jolloin lihasta tulee helpommin pureskeltavaa. Siivujen paksuus vaihtelee. Tässä ohuimmat ovat 3 mm luokkaa ja paksuimmat 10 mm. Levitä viipaleet kuivurin hyllyille, ja ripottele suolaa päälle. Kasaa hyllyt kuivuriin

  Voisiko haavin jättää kotiin? Kevytretkeilijän ensimmäinen kysymys tietysti on, onko haaville ensinkään tarvetta? Monet kokeneet vaelluskalastajat eivät kanna haavia mukanaan, vaan rantauttavat saaliskalat joko käsin tai esimerkiksi nostokoukun avulla.  Kalan rantauttaminen ilman haavia tai muita apuvälineitä on taito, jolla reppuaan voi keventää. Jos haavin tai nostokoukun kuljettaminen mukana tuntuu kuitenkin harkitsemisen arvoiselta vaihtoehdolta, voi asiaa pohtia muutamalta eri kantilta: Miksi kalastetaan? Onko kalastamalla tarkoitus hankkia vaellusruokaa, vai onko se lähinnä ajanvietettä. Jos kalan saaminen ylös saakka ei ole kovin tärkeää syömisen kannalta, haavia ei ehkä tarvita varmistamaan rantauttamista. Toisaalta, jos ollaan ennätyskalajahdissa, kalan saaminen mitattavaksi halutaan ehkä varmistaa. Onko kaloja tarkoitus vapauttaa? Jos tarkka mittaaminen ei ole kovin tärkeää, ei haavi välttämättä ole kovin tarpeellinen. Toisaalta etenkin isompien kalojen vapauttaminen voi jo

 Kahlaamiseen tottunut kalastaja tulee helposti ajatelleeksi, että kahluuvarusteet olisi syytä pakata mukaan myös kalastusvaellukselle. Ajatus lienee tutuin perhokalastajalle, mutta myös heittokalastaja voi moisen päähännouseman saada. Tässä jutussa pohditaan kahluuvarusteiden valintaa erityisesti repun keventämisen näkökulmasta. Näillä ajatuksilla kevensin omat vaelluskalastuskahluuvarusteeni kolmesta kilosta 1,2 kiloon (Päivitys: 700 grammaan). Kahluuvarusteiden tarve ja valinta eivät useinkaan ole muista valinnoista riippumattomia. Valittu kalastuspaikka ja -tapa määrittävät kahluuvarusteiden tarvetta, tai toisaalta kahluuvarusteiden valinta vaikuttaa kalastuspaikkaan ja tapaan. Kuinka tärkeää on varautua erilaisiin kalastusolosuhteisiin ja tapoihin repun painon kustannuksella? Voiko kahluuvarusteilla olla muutakin käyttöä esimerkiksi sadevaatteina? Tarvitsenko kahluuvarusteita lainkaan? Tehokkainta repun keventämistä on jättää tavaroita kotiin. Ensimmmäisenä voikin hetken miettiä,

 Suunnitteletko ensimmäisiä retkiäsi Pohjois- tai Tunturi-Lappiin, mutta tulenteko mietityttää? Käyn tässä jutussa läpi tulenteon perusasioita tunturikoivuvyöhykkeellä. Jos olet jo kokenut retkeilijä, voit silti lukea jutun ja jakaa sitten omat niksisi kommenttikentässä. Jutussa oletetaan, että tulentekoon ja risujen keräämiseen on maanomistajan lupa. Esimerkiksi Metsähallituksen erämaa-alueilla retkeilijöillä on lupa tulentekoon. Alueen säännöt kannattaa tarkistaa ennen retkeä. Tältä leiripaikalta löytyi valmis kivikehä. Turvallisuus ensin Tutki ensin tulentekopaikan lähialueen maastoa, etenkin suuntaa, johon tuuli puhaltaa. Onko maasto kosteaa vai rutikuivaa? Jos maasto vaikuttaa helposti syttyvältä älä tee tulia, vaikka metsäpalovaroitus ei olisikaan voimassa. Ota selvää metsäpalovaroituksesta. Jos varoitus on voimassa, älä tee tulia, vaikka juuri sinun lähiympäristössäsi maasto ei olisikaan helposti syttyvässä tilassa. Valitse tai valmistele tulentekopaikka, josta tuli ei pääse he

Suunnitelma Retken tavoitteina oli tutustua hieman Kaldoaivin erämaan maastoihin ja kalavesiin, kokeilla kevennetyn retkeily- ja kalastusvarustuksen toimivuutta ja muistella retkeilytaitoja. Retki ajoittui syyskuun lopulle ja kesti kolme yötä. Kilometrejä kertyi noin 32-35. Kaldoaivin puistokävelymaastoa. Varusteet Repun peruspaino oli noin 8,3 kg. Päällolevista vaatteista riippuen selässä kannettava paino vaihteli 10,5 - 11,5 kg välillä. Lighterpack -varusteluettelo avautuu tästä linkistä. Vaeltaminen Sain autokyydin Utsjoen tienvarresta Jottijärvelle lähtevän mönkijäpolun päähän. Ajatukseni oli kävellä polkua pitkin Jottijärvelle, ja sitten kiertää rantoja pitkin kalastelemaan järven alapuolisia lompoloita. Olin katsellut kartasta pari mahdollista leiripaikkaa lompoloiden välisiltä kannaksilta. Kun Jottijärvi ympäristöineen alkoi tulla näkyviin, arvioin tilannetta uudelleen. Järven rantamat näyttivät vaivaiskoivuisilta ja heinikkoisilta, kun taas hieman kauempana järvestä oli kuivemp