Niksit tulentekoon tunturikoivuvyöhykkeellä

 Suunnitteletko ensimmäisiä retkiäsi Pohjois- tai Tunturi-Lappiin, mutta tulenteko mietityttää? Käyn tässä jutussa läpi tulenteon perusasioita tunturikoivuvyöhykkeellä. Jos olet jo kokenut retkeilijä, voit silti lukea jutun ja jakaa sitten omat niksisi kommenttikentässä.

Jutussa oletetaan, että tulentekoon ja risujen keräämiseen on maanomistajan lupa. Esimerkiksi Metsähallituksen erämaa-alueilla retkeilijöillä on lupa tulentekoon. Alueen säännöt kannattaa tarkistaa ennen retkeä.

Tältä leiripaikalta löytyi valmis kivikehä.

Turvallisuus ensin

• Tutki ensin tulentekopaikan lähialueen maastoa, etenkin suuntaa, johon tuuli puhaltaa. Onko maasto kosteaa vai rutikuivaa? Jos maasto vaikuttaa helposti syttyvältä älä tee tulia, vaikka metsäpalovaroitus ei olisikaan voimassa.
• Ota selvää metsäpalovaroituksesta. Jos varoitus on voimassa, älä tee tulia, vaikka juuri sinun lähiympäristössäsi maasto ei olisikaan helposti syttyvässä tilassa.
• Valitse tai valmistele tulentekopaikka, josta tuli ei pääse helposti leviämään. Usein hyvällä leiripaikalla on joku muukin vuosien saatossa vieraillut, ja voit löytää vanhan kivillä reunustetun nuotiopaikan. Jos mahdollista, valitse paikka, jossa ei ole kasvillisuutta, tai jossa voit kääriä kuntan syrjään ja rullata sen myöhemmin takaisin nuotiopaikan päälle.
• Älä jätä tulta vartioimatta

Esivalmistelut

Huolelliset esityöt parantavat todennäköisyyttä, että nuotio syttyy kertayrittämällä ja saat hyvät tulet aikaiseksi. 

• Erämaa-alueilla saa kerätä maahan pudonneita oksia ja juurakoita. Elävistä puista ei saa otta oksia tai tuohta. 
• Kuivat tunturikoivujen oksat ovat yleensä niin ohuita, että et tarvitse puukkoa, kirvestä tai sahaa niiden pätkimiseen.
• Kerää sytykkeitä kulkiessasi. Kuiva koivun tuohi on paras nuotion sytyke. Tunturikoivuvyöhykkeellä maahan pudonneita ja kaatuneita koivunoksia riittää yllin kyllin. Kun näet sopivan tuohenpalan vaelluksella, voit poimia sen taskuusi tai erilliseen sytykepussiin. Tämä on kätevää erityisesti, jos on luvassa sadetta, joka voisi kastella sytykkeet myöhemmin. Kuivalla kelillä tuohen etsimisen voi jättää myös leiripaikalle, josta sitä hyvällä todennäköisyydellä löytyy.
• Lahonneenkin oksan päällä tuohi voi olla kuivaa. Tuohta repäistäessä mukaan saattaa irrota lahoa märkää puuta; rapsuta se pois.
• Tunturikoivujen juurella on usein paksu kasa kuivia lehtiä, oksanpätkiä sekä kuivunutta kanervaa. Erityisesti kuiva kanerva ja pienet oksat auttavat nuotion sytyttämisessä.
• Kerää maasta paljon mahdollisimman kuivia oksia. Sormen tai kahden paksuiset oksat ja sitä ohuemmat ovat sopivia risunuotioon. Paksummat kuivat oksat harvinaisia: ne ovat usein lahoja. 
• Kerää paljon sytykkeitä eli tuohta, pieniä oksia ja kuivaa kanervaa. Varaa myös paksumpia oksia reilusti. Tuo kaikki valmiiksi nuotiopaikan viereen.
• Sinänsä kuivat, mutta sateessa päältä kastuneet puut kannattaa kuoria tai vuolla niin syvälle, että kuiva puu lopulta löytyy.
• Jos et aio tehdä tulia heti, voit laittaa ainakin osan polttopuista ja sytykkeistä sateelta suojaan teltan liepeen alle tai muovipussiin, tai voit tehdä puista tiiviin nipun jossa sytykkeet ovat alimmaisena.

Sytykkeet ja polttopuut on kerätty valmiiksi odottamaan sytyttämistä. Tässä nuotio tehtiin kosteaan maahan, josta kuntta oli poistettu.

Nuotion rakentaminen

• Aloita rutistelemalla tuohenpalat löyhäksi palloksi
• Ota sitten nippu kuivaa kanervaa tai ohuita oksia, ja laita se tuohipallon päälle. Jos tuulee voimakkaasti, asetta nippu enemmänkin tuohien viereen alatuulen puolelle.
• Ota vielä nippu sormenpaksuisia oksia, ja asettele niitä pari kerrosta ristikkäin ohuiden oksien päälle (tai tuulessa hieman sivulle).

Sytyttäminen

Sytytä tuohipallo palamaan ja painele risukasaa siten, että tuli pääsee leviämään pikkuoksiin ja kanerviin. Mikäli tuulee, tämä voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Yleisin ongelma on, että tulitikku sammuu heti sytyttyään tai kaasusytytin ei syty tai sammuu heti. 

• Tee risunippuun ja tuohipalloon kolo, jossa on sopiva tila käsillesi.
• Kyyristy selkä tuuleen päin nuotion ylle, ja tee sytytä tulitikku kämmeniesi välisessä suojassa. Pidä tulitikkua alaspäin, ja anna sen syttyä kunnolla. 
• Siirrä tulitikku kämmeniesi suojassa tuohipalloon ja suojaa liekkiä vielä käsilläsi.
• Jos käytät sytkäriä, sytytä sillä ohut oksa tai tuohisuikale käsiesi suojassa, ja vie liekki sitten tuohipalloon.

Ylläpito

Kun nuotio on syttynyt, puita on hyvä lisätä melko reilusti, etenkin jos tuulee. Ne suojaavat hieman alempaa kerrosta liialliselta tuulelta. Tärkeää on jättää kuitenkin ilmarakoja puiden väliin, jotta hyvin alkuun päässyt tuli ei pääse tukahtumaan. Laittamalla puukerrokset ristikkäin voi helposti estää tukahtumista. 

Puissa on yleensä enemmän tai vähemmän kosteutta. Hyvin alkuun päässeen tulen päällä hieman kosteatkin puut kuitenkin kuivuvat nopeasti ja syttyvät palamaan. Pyöreät paksut puut eivät yleensä pala kovin hyvin. Jos olet löytänyt kuivia paksuja puita, ne kannattaa pyrkiä halkaisemaan, jos sopivia työkaluja on mukana. 

Jos oksat ovat pitkiä ja katkaisu- ja halkaisuvälineitä ei ole, voi muutaman pitkän oksan asettaa nuotion yli vierekkäin tai ristikkäin siten, että niiden keskikohdat ovat tulessa. Kun puu on palanut poikki, voi pätkät taas asettaa keskikohdistaan tuleen, ja niin edelleen.

Sammuttaminen

Nuotio sammuu parhaiten perusteellisella kastelulla. Puiden ja hiilien levittäminen erilleen toisistaan myös edistää sammumista.