Pieni ja kevyt kalastusvaellus Kaldoaivin erämaassa, syyskuu 2021

Suunnitelma

Retken tavoitteina oli tutustua hieman Kaldoaivin erämaan maastoihin ja kalavesiin, kokeilla kevennetyn retkeily- ja kalastusvarustuksen toimivuutta ja muistella retkeilytaitoja. Retki ajoittui syyskuun lopulle ja kesti kolme yötä. Kilometrejä kertyi noin 32-35.

Kaldoaivin puistokävelymaastoa.

Varusteet

Repun peruspaino oli noin 8,3 kg. Päällolevista vaatteista riippuen selässä kannettava paino vaihteli 10,5 - 11,5 kg välillä.

Lighterpack -varusteluettelo avautuu tästä linkistä.

Vaeltaminen

Sain autokyydin Utsjoen tienvarresta Jottijärvelle lähtevän mönkijäpolun päähän. Ajatukseni oli kävellä polkua pitkin Jottijärvelle, ja sitten kiertää rantoja pitkin kalastelemaan järven alapuolisia lompoloita. Olin katsellut kartasta pari mahdollista leiripaikkaa lompoloiden välisiltä kannaksilta. Kun Jottijärvi ympäristöineen alkoi tulla näkyviin, arvioin tilannetta uudelleen. Järven rantamat näyttivät vaivaiskoivuisilta ja heinikkoisilta, kun taas hieman kauempana järvestä oli kuivempaa kangasmaastoa. Jätin polun aikaisemmin ja oikaisin helppokulkuista vaaranrinnettä kohti Jottijärven eteläkärkeä.

Maasto oli pääosin erittäin helppoa. Tunturikoivikot olivat monin paikoin puistomaisia ja pohjaltaan aivan tasaisia. Vedet puroissa ja järvissä näyttivät olevan matalalla ja jängätkin olivat melko kuivia, joten niiden ylittäminen oli helppoa. Helpoimmat kulkureitit löytyivät usein porojen polkuja seuraamalla.

Suurin osa tunturikoivuista oli jo pudottanut lehtensä, joten suunnistaminen oli helppoa ja korkeammilta paikoilta myös maisemien katselu onnistui mainiosti. Maastokarttaa katselin puhelimen karttaselain-sovelluksen kautta. Olin ladannut alueen kartan puhelimeen, jolloin pystyin säästämään puhelimen akkua pitämällä sen lentotilassa. Lentotilassa GPS-kuitenkin toimii. Kompassi oli repussa mukana, mutta sille ei tullut tarvetta.

Tunturikoivut olivat äskettäin pudottaneet lehtensä, joten näkyvyys oli hyvä.

Ensimmäisen päivän kävelymatkan ajaksi ennustettiin sadetta. Minulla ei ollut erikseen sadehousuja mukana, joten puin päälle kevyet kahluuhousuni, jotka olivat mukana kalastusta varten. Kahluukenkinä ja siten myös kahluuhousuilla vaeltaessani käytin 2 mm neopreenitossuja. Varsinaisiksi vaellusjalkineiksi olin varannut mukaan Vivon uimajuoksukengät ja Sealskinz-sukat, mutta päädyin käyttämään niitä vain yhdessä siirtymässä, sillä 10-15 km kävely kahluuhousuilla ja nepreenitossuillakin onnistui näissä olosuhteissa aivan hyvin. 

Käytin ensimmäistä kertaa eläissäni vaellussauvoja. Pienen totuttelun jälkeen opin hyödyntämään niitä eri tavoin. Etenkin ylämäet ja alamäet ovat paikkoja, joissa sauvoista oli paljon hyötyä. Myös soiden ylittämisessä niillä oli hyvä kokeilla alustan kantavuutta. Jatkossa otan sauvat aina mukaan.

Itäisimmällä leiripaikalla kännykkäverkko oli heikko, ja tuntui vaihtelevan sään mukaan. "Tallessa ollaan"-viestin sain lähetettyä kotiväelle kuitenkin Garmin InReach -sateliittikommunikaattorin avulla.

Leiripuuhat

Leiripaikoilla pystytin ensin teltan, täytin makuualustan ja avasin retkipeiton valmiiksi pörhistymään. Seuraavaksi täytin yleensä vesisäkin ja keräsin sytykkeet ja polttopuut valmiiksi siltä varalta, että kalastus tuottaisi tulosta. Teltta on kahden vaellussauvan varaan pystytettävää mallia. Toisaalta tarvitsin toisen vaellussauvan kahluusauvaksi kalastukseen, joten päädyin vuolemaan sopivasta karahkasta toisen telttasalon, jotta saatoin jättään teltan tukevasti pystyyn kalastelun ajaksi.

Leiripaikan "järjestystä". Kalastusvälinet omassa kasassaan teltan takana. Toinen teltan salko eli vaellusauva on korvattu puukepillä, jotta vaellussauva joutaa kahluusauvaksi.

Neopreenitosssut toimivat leirikenkinä. Sujautin niihin pakastepussit, jotta sukat pysyvät kuivina. 

Iltapalaksi söin yleensä puolen kilon edestä kuivattua jauhelihaa ja kunnon köntin voita, jotta kehon termogeneesi olisi yöllä huipussaan. Nukkumaan mennessä vaihdoin päälle kuivan kerraston, sukat, tuubihuivin ja pipon. Useinmiten puin päälleni myös untuvatakin ja untuvahousut, tein pienen kyykky- ja punnerrusjumpan, ja vetäydyin peiton alle. Jaloista alkoi tulla hyvin nopeasti lämmin, ja riisuin untuvahousut nopeasti pois. Jätin housut retkipeiton sisälle. Jos jostain kulmasta alkoi tuntua vetoa peiton raosta, siirsin housut lisäeristeeksi. Useinmiten riisuin myös untuvatakin pois ennen nukahtamista. Yhtenä iltana nukahdin takki päällä, ja heräsin yöllä riisumaan sen pois.

En palellut retkipeiton alla kertaakaan. En tiedä tarkasti öisiä ulkolämpötiloja. Ennusteiden mukaan yölämpötilat olivat 3-4 asteen tienoilla. 

Nukkumaan päädyin menemään yleensä noin klo 20 tienoilla, koska aurinko laski klo 19 aikaan. Aamulla heräilin kuuden tienoilla melko virkeänä. En tiedä heräsinkö riekkojen käkätykseen, vai olinko vain nukkunut riitävästi. Riekkoja oli joka aamu teltan lähistöllä ääntelemässä.

Aamuisin puin untuvatakin ja housut takaisin päälle, ja keittelin aamupuurot ja -kahvit puoleksi teltassa istuen. Ennen kalastus- tai vaellusvaatteiden vaihtoa saatoin tehdä pienen jumpan, jotta pysyisin lämpimänä. Huomasin, että heräämisestä vaellus- tai kalastusvalmiuteen meni aikaa yleensä noin kaksi tuntia. 

Aamiainen valmistumassa.

Kalastus

Kohdekalana oli harjus, joita ennakkotietojen perusteella piti alueen järvissä esiintyä. Ilmakuvien perusteella olin päätellyt, että parhaat harrimontut sijaitsevat lompoloiden välisten jokipätkien suualueilla. Kalastin kalastonhoitomaksuun kuuluvalla viehekalastusoikeudella, joten jokien virtapaikat oli jätettävä kalastamatta. Virtapaikat tosin olivat erittäin matalia, eikä niissä olisi aikuisille harjuksille ollut riittävästi vettä. Pohjoisessa suurimmat harjukset löytyvät järvistä ja suvannoista.

Mukanani oli laaja valikoima erilaisia kalastusvälineitä. Kannoin mukanani sekä perhovapaa että kevyttä heittovapaa. Heittovavalla heitettäväksi mukana oli uistimia, drop-shot riki, jigejä, heittokoho ja kastematoja. Tarkoitus oli vertailla erilaisten välineiden toimivuutta harrinpyynnissä, ja samalla opetella  menetelmien käyttöä. Esimerkiksi jigejä ja kastematoja olin käyttänyt aikaisemmin vain hyvin vähän. Eniten kokemusta minulla on harrinkalastuksesta perhokalastusvälineillä.

Vuorokauden aikana kävelin noin 10 km kalapaikalta toiselle harjusparvia etsien. Kova tuuli vaikeutti etenkin perhokalastusta, joka jäikin hyvin vähälle. Suunnittelemani kalapaikat osoittautuivat muutenkin vaikeasti kalastettaviksi. Suualueet olivat yllättävän matalia ja heinikkoisia. Pohja oli niissä usein aika tumma, mikä sateliittikuvassa luo mielikuvan ympäristöä syvemmästä montusta. Vain ensimmäisen leiripaikan kohdalla ollut puronsuu täytti hyvän harjuspaikan kriteerit, mutta en onnistunut yhyttämään alueen harjuksia. 

Kolmanneksi yöksi siirsin leirin lähemmäs tietä Jottijärven länsipuolella olevalle järvelle. Sää lämpeni hieman, ja tuulikin tyyntyi sen verran, että rannan lähelle syntyi suurehko tyyni alue. Sama alue sattui olemaan myös matalan järven syvintä monttua, jonka reunoilla harjusten tuikkeja alkoi harvakseltaan näkymään. Onnistuin saamaan Lotto-lipan perään kiinnittämälläni perholla noin 35 senttisen harjuksen, sekä pari terävää tärppiä. Myös drop-shot rikillä uitettu kastemato kelpasi harjuksille: sain pari 35-40 sentin harjusta sekä tukevan tärpin. 

Harjus on mainio tikkukala. Paksut suomut pitävät kalan koossa ja nesteet sisällä. Kalasta tulee mehevää, vaikka nahka näyttäisi palavan karrelle.

Viimeisen päivän aamuna jatkoin samalla menetelmällä ja samalla paikalla, jossa edellisenä iltana olin saanut paljon tapahtumia. Paria varovaista pintakäyntiä lukuunottamatta harjuksista ei näkynyt merkkiäkään. Pakkasin leirin reppuun ja suuntasin kohti maantietä. Jätin kuitenkin heittovavan pakkaamatta reppuun siltä varalta, että järvenrantaa kävellessä vielä paikallistaisin harjusparven. 

Sää oli tyyni, aurinkoinen ja lämmin. Jonkin matkaa rantaa kuljettuani huomasin harjusparven tuikkivan erään niemenkärjen kohdalla. Aloitin lusikkauistimella, jonka koukun tilalle olin vaihtanut siimatapsin ja kastemadolla syötitetyn koukun. Ensimmäisellä heitolla jo tuntui tärppejä, mutta kala ei jäänyt kiinni. Kun kelasin pyydystä lähemmäksi, näin noin 30 senttisen harjuksen hyökkäävän kerta toisensa jälkeen koukuttoman lusikkauistimen kimppuun. Vaihdoin matovirityksen punaiseen Lottoon, ja sain kalan tai tärpin noin joka kolmannella heitolla. Sain lyhyessä ajassa pyydettyä neljä 30-35 senttistä kalaa, jotka pakkasin reppuun: ne savustaisin kämppätukikohdassa. Järven harjuskanta vaikutti  tiheältä, mutta kala oli melko pienikokoista. 

Viimeisen päivän ruokakalat eivät olleet kovin kookkaita, mutta sitäkin maukkaampia.

Mitä jäi mieleen?

• Retkeily kevyellä repulla on kivaa. Voi nauttia myös matkasta, ei vain leiripaikoista.
• Varusteet toimivat hyvin, eikä ylimääräisiä tavaroita juuri ollut. Kaikkea tuli käytettyä, paitsi MSR Pocket Rocket -sarjan mukana tulevaa muovista mitta/ruokailukippoa.
• Kaldoaivin maastot ainakin Petsikon kohdalla ovat mukavia käveltäviä ja katseltavia.
• Kahluuhousuilla ja neopreenitossuilla voi viileässä kelissä kävellä pitkiäkin matkoja mukavasti.
• Vaellussauvoista on oikeasti hyötyä.
• Kastemato ei ole ylivertainen syötti, jonka avulla voisi helposti kokeilla, onko järvessä kalaa. Joskus muut vieheet toimivat paremmin.
• Kaasua kului kolmessa vuorokaudessa yhteensä 100g, keskimäärin 33g/vrk tai 11g/0.5 litran kiehautus.