Kevytretken kalastusvälineet, Osa 1: onkivapa

Minkälaiset kalastusvälineet kevytretkelle kannattaisi ottaa mukaan?

Tässä juttusarjassa käydään ensin läpi erilaisia kalastusvälineitä, ja pohditaan sen jälkeen, kuinka niistä voisi koota kullekin reissulle sopivan yhdistelmän. Ajatellaan, että vaellus sijoittuu vaikkapa Suomen Lappiin tai Norjan tunturivesille. Jätetään siis merenrantakalastus pohdiskelujen ulkopuolelle. 

Aloitetaan onkivavasta.

Onkivapa

Perinteinen mato-onki lienee kaikille tuttu. Tyypillisesti lasikuidusta valmistettu 4-6 metriä pitkä teleskooppivapa, jossa noin vavan mittainen siima.Siimassa koho, paino ja koukku. Syöttinä useinmiten kastemato.

Virittelemällä enemmän mahdollisuuksia?

En ole itse kokeillut onkivapaa vaelluksella, mutta visioin tässä kuitenkin käyttömahdollisuuksia. Onkivavan ympärille olisi mahdollista kehitellä pelkkää mato-onkea monipuolisempi kalastusväline. Peruselementtinä toimisi vahvalla monofiilisiimalla varustettu onkivapa. Siiman päähän olisi sidottu lenkkisolmu, johon olisi mahdollista helposti vaihtaa erilaisilla koukuilla varustettuja koho ja -koukku yhdistelmiä. Mukaan voisi virittää ainakin seuraavanlaisia onkilaitteita:

• Ohut siima, pieni koukku ja herkkä puikkokoho. Tällä ongitaan erityisen arkoja kaloja tai pieniä kaloja syötiksi suurempia kaloja varten. Syöttinä vaikkapa kastemato tai kärpäsen toukka
• Paksumpi siima, suurempi koukku, hyvin kelluttava koho. Käytetään syöttinä suurempia matonippuja tai pieniä kaloja. Syöttien käytössä on hyvä olla tietoinen paikallisista kalastussäännöistä. Suomessa elävää / luonnonsyöttiä voi käyttää järvissä ja jokien suvannoissa, mutta ei virtapaikoissa. Norjassa tulee huolehtia, että syöttinä käytettävä kala on kuollut, mutta matoa ja syöttikalaa saa pääsääntöisesti käyttää tunturivesien virtapaikoissakin. Poikkeuksen sääntöön voivat muodostaa nousukalajoet, joissa on yleensä omat erilliset sääntönsä.
• Kumpaankin edellisistä onkilaitteista voi vaihtaa koukun tilalle perhon, jigin tai uistimen, jolloin vapaa voi käytellä Suomessakin myös virtapaikoissa. Erityisesti perhojen uittamiseen koskimontuissa onkivapa voi tarjota tehokkaan vaihtoehdon, sillä menetelmä muistuttaa hyvin paljon perhokalastuksessa käytettyä nymfikalastustekniikkaa, jossa painotettuja perhoja uitetaan lähellä pohjaa joko kelluttavan tärppi-indikaattorin kanssa tai ilman. Myös onkivavalla perhoja uittaessa voi kohon jättää poiskin. Siiman päässä voisi olla esimerkiksi lyijypaino, ja sen yläpuolella sivuperukkeissa yksi tai useampia perhoja tai jigejä. Pitkällä onkivavalla saattaa yltää koskipaikoissa kalastamaan tarkasti paikkoja, joihin ei muilla välineillä saa perhoa kunnolla uppoamaan ja pysähtymään kalojen saataville.

Tällaisella onkivirityksellä olisi mahdollista pyydystää kohtalaisella menestyksellä kaikkia pohjoisen vesissä esiintyviä kaloja. Haukiakin voi saada matosyötillä, mutta syöttikalaa käyttämällä mahdollisuudet varmasti paranevat. Haukia ongittaessa kannattaa onki varustaa teräsperukkeella, jotta siima ei hauen hampaissa katkea.

Ulottuvuus on rajallinen

Onkivavan ulottuvuus on suorassa suhteessa sen pituuteen. Suurin tehokas kalastusetäisyys lienee noin puolitoista kertaa vavan mitta. Sitä lyhyempi, mitä syvemmältä halutaan kalastaa. Pitkä vapa kuitenkin painaa aina enemmän. Etukäteen olisikin varmasti syytä tutkia mahdollisia kalastuspaikkoja kartoista ja ilmakuvista. Järvivesissä kalat usein liikkuvat syvän ja matalan reunan lähellä, minkä erottaa hyvin ilmakuvista. Kartasta voi mittailla, kuinka kaukana rannasta tai kahluusyvyydestä mahdolliset ottipaikat ovat.

Kuinka paljon onkisysteemi painaa?

Halvimmat onkivavat on valmistettu lasikuidusta. Sellaiset painavat eniten. Hiilikuituiset onkivavat näyttävät painavan nelimetrisinä noin 180g ja kuusimetrisinä 375g. Tyypillisesti onkivapojen kuljetuspituus on yli metrin, mutta lyhyempäänkin pakkautuvia on olemassa. Vavan lisäksi tarvitaan mukaan matopurkki (noin 80g), pari erilaista kohoa ja perukesiimoja painoineen (noin 50g), sekä koukkuja, perhoja ja jigejä (noin 50g). Monikäyttöisen systeemin kokonaispainoksi saattaisi muodostua arviolta noin 360 - 540g.

Harjus kelpuuttaa usein matosyötin tai perhon. Nämä harrit tosin hyljeksivät matosyöttiä ja kävivät mieluummin kiinni lippauistimeen.