Kävelin syysloman jatkeeksi 120 km retken Hämeen Ilvesreitillä. Jaoin matkan 23-25 km pätkiin ja kävelin sen viidessä päivässä kevyellä retkivarustuksella. Tässä postauksessa kuvailen reittiä ja sen kulkemista. Retkieväitä ja varusteasioita pohdin erikseen toisessa postauksessa.
Hämeen Ilvesreitti
Ilvesreitti yhdistelee eteläisen Hämeen luontopolkuja, luonnonsuojelualueita ja virkistysalueita. Lähteestä riippuen reitistön pituudeksi ilmoitetaam 220-250 km. Matka koostuu erilaisista sivupoluista, eikä noin pitkää reittiä pysty muodostamaan ilman, että kävelisi välillä samaa polkua takaisinpäin. Oman reittini pyrin valitsemaan siten, että matka olisi edes hieman rengasmainen, ja autojärjestelyt helppoja. Näin päätepisteiksi muodostuivat Riihimäki ja Hämeenlinna.
Ilvesreitti löytyy melko tarkasti merkittynä retkikartta.fi -palvelusta. Karttaselain- sovelluksella reitti näkyy myös älypuhelimessa. Kartan voi ladata valmiiksi puhelimeen offline-käyttöä varten. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä välillä reittimerkinnät olivat kaatuneet tai kadonneet kasvaneen heinikon tai taimikon sisään.
 |
| Hämeen Ilvesreitti on suurimmaksi osaksi hyvin merkitty. Joissain paikoissa merkkejä on jopa liikaa, paikoin ne puuttuvat kokonaan. |
Ilvesreitistä löytyy lisää tietoa myös täältä:
Järjestelyt ja suunnitelma
Varasin perjantaiksi huoneen Hämeenlinnalaisesta hotellista, ja jätin auton hotellin parkkipaikalle maanantaiaamuna. Matkustin Hämeenlinnasta Riihimäelle paikallisjunalla. Aloitin vaelluksen Riihimäen asemalta maanantaina klo 10.
Suunnitelmana oli kävellä noin 23-25 km päivässä. Olin alustavasti tutkinut kartalta mahdollisia leiripaikkoja vesistöjen lähettyviltä, jotta juomaveden hankkiminen kävisi helposti. Olin arvioinut etenemisnopeudekseni noin 3 km/h sisältäen kaikki tauot. Taittaisin matkaa siis noin 7-8 tuntia päivässä.
 |
| Linnuntietä matkaa kertyi yöpaikkojen välille 76 km, polkuja pitkin noin 120 km. |
Hätätapauksia varten mukana oli sekä puhelin, että sateliittikommunikaattori, jolla voisi tilata apua paikalle yhdellä napin painalluksella. Jos muuten vaan tekisi vaellus mieli keskeyttää, kävelisin vain lähimmän tien laitaan ja tilaisin taksin.
Riihimäki-Pitkäjärvi 23 km
Etappiin meni taukoineen aikaa 7 tuntia, keskinopeus noin 3.3 km/h.
Ensimmäinen päivä oli melko urbaani. Riihimäen asemalta asfalttikävelyä kertyi useampi kilometri. Riutan ulkoilualueella reitti siirtyi vähitellen metsäpoluille. Suuri osa tämän etapin reitistä kulki kuitenkin isompia ja pienempiä teitä pitkin. Myös useita hakkuuaukkoja oli ylitettävänä, ja metsäpolun osuus oli melko pieni.
 |
| Melko suuri osa Ilvesreitissä kulkee "hoidetussa" metsässä. |
Pitkäjärven tienoilla poikkesin hieman polulta ja etsiydyin järven rantaan. Maasto oli erittäin kivikkoista, joten telttapaikan löytäminen oli haasteellista. Lopulta päädyin laittamaan teltan pystyyn metsäautotien kääntöpaikan reunalle.
Pitkäjärvi-Yölammit 24 km
Etappiin meni 8 tuntia, keskinopeus 3 km/h
Heräsin puoli seitsämän aikaan, kun oli vielä pimeää. Aamukahvin hörppimiseen ja leirin purkamiseen kului puolitoista tuntia. Lähdin liikkeelle hämärään metsään kello 8. Sää vaikutti sumuiselta, kunnes tulin laskeneeksi silmälasit alemmas nenänvarrelle ja silmittelin metsää linssien yli. Sumu hälvenikin saman tien. Olin pimeässä teltassa lääppinyt silmälasit rasvaisiksi. Mukana ei ollut hammastahnaa kummempaa pesuainetta, joten muutin reittisuunnitelman kulkemaan Lopen keskustan kautta. S-Marketista löytyi silmälasinpuhdistuspyyhkeitä, joita saakin jäädä pari kappaletta vakiovarusteisiin mukaan.
Lopen kylän jälkeen reitin maisemat muuttuivat vähitellen mukavammiksi metsämaastoiksi, ja hakkuuaukkojen määräkin kävi polulla vähäisemmäksi.
 |
| Yölampien rannalla telttapaikoista ei ollut pulaa. Alueen lammet ovat kirkasvetisiä mäntykankaiden ympäröimiä. |
Yölammit-Pääjärvi 24 km
Etappiin kului 8.5 tuntia, keskinopeus 2.8 km/h
Myös tänä päivänä pääsin liikkeelle aamuhämärissä klo 8. Tämä etappi oli maisemien puolesta aika mukava. Enemmän metsäpolkuja, vähemmän tietä ja hakkuuaukkoja. Nähtävyyksinä mieleen painui etenkin Räyskälän Pirunlinna, jonka uumenissa kävin lounastauolla. Oli myös hauska katsella Räyskälän lentokenttää ohivaeltajan silmin. Aiemmin olen käynyt kentällä vain ilmailuharrastuksen puitteissa.
Tämä päivä oli jostain syystä jaloille raskain. Viimeiset kolme ja puoli kilometriä Pääjärvelle köpöttelin lyhyellä askeleella vaellussauvojen tukemana. Pääjärven rantamat olivat kivikkoista mäkeä, josta teltanpaikkaa oli vaikea löytää. Päädyin pystyttämän teltan harmillisen lähelle nuotiopaikalle vievää polkua. Vesisateinen ja pimeä arki-ilta ei kuitenkaan näyttänyt houkuttelevan muita kulkijoita paikalle, joten en päätynyt olemaan kenellekään haitaksi.
 |
| Räyskälän pirunlinna oli vaikuttava jäänne jääkaudelta. |
 |
| Joissakin paikoissa reittimerkinnät olivat jo hieman yliampuvia. Muiden hakkuuaukkojen reunoissa ei varoiteltu pyöräilijöistä ja jalankulkijoista. |
Pääjärvi-Rapalampi 24 km
Matka kesti 9 tuntia, keskinopeus 2.6 km/h
Sateisen yön jäljiltä leirin pakkaaminen kesti hieman pidempään. Pakkasin kuivana pysyneen sisäteltan erilliseen kuivapussiin. Pyyhin ulkoteltasta kosteutta vähemmäksi Wettexillä sekä sisä- että ulkopuolelta, ja pakkasin sen toiseen pussiin.
Edellisen päivän uupumuksen jäljiltä jalat olivat vielä vähän kankeat. Lähdin verkkaista tahtia liikkeelle ja pidin pieniä taukoja aika tiheään. Jossain vaiheessa iltapäivää jalat jollain tavalla syttyivät erään pienen tauon jälkeen, ja kävely alkoi sujua aivan toiseen malliin. Viimeiset viisi kilometriä menivät kuin lentäen, eikä väsymyksestä ja kolotuksesta ollut enää jälkeäkään. Alkumatka oli sujunut kuitenkin sen verran verkkaisesti ja aamun lähtökin oli vähän viivästynyt, että hämärä alkoi laskeutua aikalailla suunnitellun yöpaikan tienoilla. Jos valoa olisi riittänyt, olisin mielellään kävellyt vielä muutaman kilometrin. Lampun valossa se olisi varmasti onnistunut, mutta telttapaikan etsintä olisi ollut lampun valossa ehkä haastavampaa. Kun vielä hieman ennen Rapalampea polun viereen ilmestyi korkean mäen päällä oleva tasainen telttapaikka, päätin kuitenkin laittaa leirin pystyyn. Olin täyttänyt juomavesipussin purosta suodattamalla jo kilometriä aiemmin, joten lammen rantaan ei ollut erityistä tarvetta päästä.
 |
| Tällä etapilla polku mutkitteli pitkät matkat mukavissa metsämaisemissa. Tämän kuvan tienoilla pääsin näkemään töyhtötiaisia aivan läheltä. Monet Ilvesreitin polut ovat hyvin kapeita, ja jäljistä päätellen lähinnä hirvieläinten ylläpitämiä. Näitä polkuja on mukavampi kävellä kuin leveitä juurakkoisia valtateitä, jollaiseksi polku levenee virkistysalueiden tienoilla. |
 |
| Ilvesreitti kulkee noin kilometrin matkan vanhaa hämäläisten härkätietä pitkin. Mielenkiintoista oli talsia reittiä, jota on kuljettu ainakin 1500 luvulta lähtien. |
Rapalampi-Hämeenlinna 25 km
Matkaan kului 8.5 tuntia, keskinopeus 2.9 km/h
Heräsin tavallista aikasemmin ja pääsin liikkeelle lähes pimeässä puoli kahdeksan aikaan. Etapin alkupää kulki Rengon kylän maalaismaisemissa, mutta painui sitten metsämaastoon. Polku kierteli mukavia metsämaastoja, eikä tiellä kävelyä tai hakkuuaukkoja tullut siinä määrin eteen kuin maanantaina Riihimäeltä lähtiessä.
Reitti haarautui Heinisuon kohdalla kahtia. Valittavana oli suon läpi kulkevat pitkospuut tai suon laitoja kulkeva reitti. Aiempina päivinä reitillä oli myös ollut pitkospuita, joista suurin osa oli ollut murhaavan liukkaita, joten valitsin rantareitin.
 |
| Useimmat reitin pitkospuista olivat jo vanhoja, joiden pinta oli limoittunut märkänä erittäin liukkaiksi. Lyhyet askeleet ja paino päkiöillä, vaellussauvat tukevasti maassa oli keino, jolla pitkospuista selvisi juuri ja juuri kaatumatta. Välttelin pitkoksia niin paljon kuin mahdollista, mutta esimerkiksi näitä pitkoksia pitkin varovasti kävelin. |
Hattelmalaa lähestyessä reitti oli vedetty viivasuoraan kaasuputken uran kohdalle. Reitti poikkesi hetkeksi hienolle mäntykankaalle, joka oli kylmänkukan suojelualuetta. Maassa oli tolppia osoittamassa suojeltujen kukkien paikkoja, mutta en päässyt varmuuteen siitä, mille suojeltu kasvi oikein näyttäisi. Parin tolpan kohdalla oli huomiota herättävä kasvi, joka ei kuitenkaan luontoportin kuviin verrattuna muistuttanut kylmänkukkaa.
Viimeiset kilometrit hotellille, johon olin auton jättänyt, olivat puuduttavaa asfalttikävelyä. Kävelin koirankakkoja uhmaten mahdollisimman paljon tienvarsien nurmilla. Jalat olivat kovilla, mutta perillä oli voittajan fiilis!
 |
| Huomion kiinnittävä kasvi kepin juuressa ei taida kuitenkaan olla kylmänkukka? |
Loppuhuomioita
- Reitin varrelle mahtuu melkoinen läpileikkaus suomalaista luontoa. Rehevää, mutta myös karujakin alueita. Suota, kivipeltoja ja mäntykankaita, kosteita korpia. Aurattuja avohakkuita ja lähes luonnontilaista vanhaa metsää. Kristallinkirkkaita vesiä, mutta myös lähes täysin mustia metsälampia.
- Eri virkistysalueita yhdistävät reitit ovat todella vähän kuljettuja. Pieniä polkuja on mukava kulkea, ne eivät juuri eroa eläinten poluista.
- Reitille kannattaa ottaa kartta tai GPS mukaan. Joissakin kohdissa pelkillä reittiopasteilla ei pärjää.
- Keskinopeuteni leiristä leiriin oli keskimäärin 2.9 km/h tällaisessa maastossa, jossa on valmiit polut ja jonkin verran korkeusvaihtelua. Tämä on hyvä pitää mielessä tulevia retkiä suunnitellessa. Päivämatkat olivat tämänhetkisellä kunnolla aivan mahdollisia, mutta niihin sai pinnistella välillä enemmän, välillä vähemmän. Kuten ajatus tällä retkellä olikin, tulin koetelleeksi rajojani kuntoilumielessä. Jos ohjelmassa olisi myös kalastusta tai muuta leirielämää, jättäisin päiväsiirtymät ehkä 15 kilometrin tienoille.
Comments
Post a Comment